{"id":610,"date":"2021-05-30T16:58:51","date_gmt":"2021-05-30T14:58:51","guid":{"rendered":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/?p=610"},"modified":"2025-09-22T23:33:51","modified_gmt":"2025-09-22T21:33:51","slug":"karhunkierros-30-5-2021","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/?p=610","title":{"rendered":"Karhunkierros 30.5-3.6.2021"},"content":{"rendered":"\n

Tulop\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4hdettiin 8:30 aikoihin ajelemaan kohti Kuusamoa. Edess\u00e4 olisi 10 tunnin ja 790 kilometrin verran yhteist\u00e4 matkustamista.<\/p>\n\n\n\n

Meille automatkailu on aina ollut mukava ja leppoisa matkustustapa.<\/p>\n\n\n\n

Matka taittui “mun jalat ei kanna” -teemalla, kun mietittiin mit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 molempien jalat jaksaa kulkea pitkin mets\u00e4polkuja ja m\u00e4ki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Johanna koosti matkalla soittolistaa erilaisista Kuusamoon, reissailuun ja v\u00e4syneisiin jalkoihin liittyvist\u00e4 biiseist\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 arvuuteltiin toisiltamme, ett\u00e4 miss\u00e4 kohtaa rinkasta l\u00f6ytyy mik\u00e4kin tavara. Aika hyvin oltiin kartalla omista kantolaitteistamme.<\/p>\n\n\n\n

Perill\u00e4 Scandic Rukatunturi -hotellilla oltiin 18:30 maissa. Huone 353 avaimet k\u00e4teen ja huonetta etsim\u00e4\u00e4n monien ovien ja k\u00e4yt\u00e4vien takaa, jostain suksivarastojen l\u00e4hettyvilt\u00e4. Iltapalaksi salaattia ja suolaista. Sitten viel\u00e4 jalkojen vetreytt\u00e4mist\u00e4 iltak\u00e4velyll\u00e4 m\u00e4kimontussa ja laskettelurinteill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Illalla katsottiin loppuvaiheet l\u00e4tk\u00e4matsista ja Suomi vei Latvian 3-2. Pelin ohessa rinkkojen l\u00e4pik\u00e4ynnit ja l\u00f6ytyi kassista viel\u00e4 puulaatikko, jossa oli Johannalle h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi ikioma k\u00e4sintehty vuolupuukko.<\/p>\n\n\n\n

Kaiverrukset tietysti reissuteeman mukaisesti 20 vuotta ja sikana :=)<\/p>\n\n\n\n

1. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Her\u00e4tys klo 07:00, aamupala ja puurot naamaan. Sitten taksille 8:30 ja kohti Oulangan luontokeskusta. 60 \u20ac maksu 30 km oli ihan kohtuullinen.\u00a0\u00a0L\u00e4ht\u00f6 Oulangan luontokeskukselta klo 10.00.<\/p>\n\n\n\n

Tomin rinkan remmi hajosi heti l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, onneksi k\u00e4tev\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 Tomi oli varannut nippusiteit\u00e4 mukaan ja rinkka saatiin niill\u00e4 kuntoon. Johannan rinkkaa s\u00e4\u00e4dettiin my\u00f6s, sill\u00e4 se painoi yl\u00e4selk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lopulta p\u00e4\u00e4stiin matkaan ja ihailtiin upeita Oulankajoen maisemia ja s\u00e4\u00e4dettiin Johannan rinkkaa aina v\u00e4lill\u00e4. Kiutak\u00f6ng\u00e4\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4hdyttiin kunnolla ihailemaan kosken kuohuja ja kuvaamaan. S\u00e4\u00e4 oli aurinkoinen ja sopivan viile\u00e4, n. 11 astetta. <\/p>\n\n\n\n

Heikkisennivalla ihailtiin upeita vy\u00f6ryt\u00f6rm\u00e4maisemia. Polun vierelt\u00e4 l\u00f6ytyi sy\u00f6ty poro, josta oli vain selk\u00e4ranka ja kaviot j\u00e4ljell\u00e4. Asialla oli luultavasti ollut jokin petoel\u00e4in tai astetta n\u00e4lk\u00e4isempi retkeilij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen ruokatauko pidettiin Ansak\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 maistuvalla ja tulisella tikka masala -valmispussiruualla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavattiin my\u00f6s 4 nuorta espoolaista, joiden kanssa juteltiin ja neuvottiin vesipaikkaa. Ansak\u00e4mp\u00e4n j\u00e4lkeen puronotkosta otettiin ensimm\u00e4iset vesitankkaukset. Sen j\u00e4lkeen saavuttiin ihanalle Kulmakkopurolle, jossa kuvattiin tukkien uitossa aikanaan jumiin j\u00e4\u00e4neit\u00e4 tukkeja ja taukoiltiin hetken. Kulmakkopuron j\u00e4lkeen maisemat vaihtuivat mets\u00e4isiksi ja ensimm\u00e4inen vaativa nousukin tuli eteen. Johannan rinkan olkaimet alkoivat painaa kipe\u00e4sti olkap\u00e4it\u00e4, joten laitettiin pieni pyyhe olkaimien alle pehmikkeeksi. Pyyhe n\u00e4ytti ruokalapulta tai oksur\u00e4tilt\u00e4, mutta ei haitannut.<\/p>\n\n\n\n

Saavuimme Kulmakkoj\u00e4rvell\u00e4 sijaitsevaan Jussink\u00e4mpp\u00e4\u00e4n n. klo 18.00 illalla. Siin\u00e4 j\u00e4ikin hyvin aikaa rauhassa kasata teltta ja tehd\u00e4 ensimm\u00e4inen iltapalaruoka. Teltalle l\u00f6ytyi ihana rauhallinen paikka, aivan j\u00e4rven tuntumasta. Tosin Johannalla oli kiire p\u00e4\u00e4st\u00e4 ennen ruokaa jo virkist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n j\u00e4rveen. Vesi oli sairaan kylm\u00e4\u00e4, mutta ei haitannut, muutakuin Tomia, joka ei uskaltautunut j\u00e4rveen vaan meni edell\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ruokaa.<\/p>\n\n\n\n

Iltapalaksi s\u00f6imme pastabolognesea soijarouheella tortillan t\u00e4ytteen\u00e4. Ja voi pojat, ett\u00e4 ruoka maistuikin hyv\u00e4lt\u00e4! P\u00e4\u00e4lle tietysti kuksalliset kaakaota.<\/p>\n\n\n\n

Loppuilta fiilisteltiin ilta-aurinkoa, parin Vana Tallinnan tomusv:n kera \ud83d\ude42<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rvivedest\u00e4 otettiin viel\u00e4 juomavedet ja niihin laitettiin puhdistustabletit y\u00f6ksi muhimaan.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n kilometrej\u00e4 kertyi 15.  
Y\u00f6 meni molemmilla py\u00f6riess\u00e4. Telttapaikkakin oli v\u00e4h\u00e4n viett\u00e4v\u00e4 ja Johanna liukui pitkin makuualustaa. K\u00e4tev\u00e4n\u00e4 em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Johanna teki lakanan makuupussin sis\u00e4pussista, johon loppui luistelut ja alkoi unikin tulla.<\/p>\n\n\n\n

2. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Her\u00e4ttiin kahdeksan aikoihin ja yhdeks\u00e4lt\u00e4 oltiin aamupuuroa keittelem\u00e4ss\u00e4. Kamojen kasaus ja matka jatkui klo 10.30. Makuualustasta sai leikattua Johannalle hyv\u00e4t pehmikkeet olkap\u00e4\u00e4suojaksi. Retkeilij\u00e4n yksi t\u00e4rkein ominaisuus on selke\u00e4sti luovuus ja ongelmanratkaisukyky.<\/p>\n\n\n\n

Jussink\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdettiin kulkemaan mutkittelevia juurakkoisia mets\u00e4polkuja. Matkaopaskirja neuvoi poikkeamaan reitilt\u00e4 ja bongaamaan upean Saaripuron 20-metrisen putouksen, joka j\u00e4\u00e4 oppaan mukaan melkein kaikilta Karhunkierroksen k\u00e4vij\u00f6ilt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Fiilistelimme pitk\u00e4\u00e4n putouksella ja otettiin kuvia. Sitten rinkat taas selk\u00e4\u00e4n ja sitten alkoikin laskeutuminen kohti Kitkajoen laaksoa. Dexal teki j\u00e4rviveden jotenkin mudan makuiseksi, mik\u00e4 alkoi \u00e4ll\u00f6tt\u00e4\u00e4 Johannaa aika pahasti ja urheilujuomat lensiv\u00e4t m\u00e4tt\u00e4\u00e4seen.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4hk\u00e4n\u00e4n laavulla joen rannassa pidettiin pitk\u00e4 ruokatauko ja Johanna harjoitteli retkikeittimen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varovaisesti. Seuraava taukopaikka olisi viiden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Harrisuvannon laavulla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Viiden kilometrin matka joen vartta on haastava. Kivikkoinen polku kulki v\u00e4lill\u00e4 aivan joen vieress\u00e4 ja askeleet piti valita tarkkaan ettei suistunut jokeen. Tomilla jalka luisti kerran ja mies olikin heti kyljell\u00e4\u00e4n, onneksi ei kuitenkaan joessa. Jokirannasta noustiin v\u00e4lill\u00e4 yl\u00f6s rantat\u00f6rm\u00e4lle, josta avautui upeat maisemat joelle. P\u00e4hk\u00e4n\u00e4kalliolle ei p\u00e4\u00e4sty, sill\u00e4 muuttohaukan pesint\u00e4 oli rauhoitettu.<\/p>\n\n\n\n

Harrisuon laavulla pidettiin kahvitauko meetwurstileipineen. Sitten matka jatkui riippusiltaa pitkin pienen karhunkierroksen maisemiin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Matkalla Tomin reisi\u00e4 alkoi hiert\u00e4\u00e4, mutta rasvailu onneksi auttoi. Lopulta p\u00e4\u00e4simme upeisiin koskimaisemiin Silastuvalle aivan Jyr\u00e4v\u00e4n rannalle. Olimme my\u00f6h\u00e4\u00e4n klo 21.00 aikoihin telttapaikkaa etsim\u00e4ss\u00e4. Parhaat paikat oli jo viety, mutta l\u00f6ysimme hienon, vaikka v\u00e4h\u00e4n kostean telttapaikan aivan joen vierest\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 Jyr\u00e4v\u00e4\u00e4. Silastuvalle oli pieni matka, johon siirryimme iltapalan tekoon. Samat t\u00e4ytetyt tortillat meksikonpatasoijarouhe t\u00e4ytteill\u00e4 maistuivat taas hyv\u00e4lle. Johanna k\u00e4vi viel\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n pulahtamassa joessa ja Tomikin k\u00e4vi huljuttamassa kalleuksiaan. <\/p>\n\n\n\n

Joesta otettiin raikasta vett\u00e4 juomarakkoihin valmiiksi. Kello oli jo paljon klo 23.00, kun vihdoin p\u00e4\u00e4stiin nukkumaan. Vaihdettiin makuupussejakin, sill\u00e4 Johannalle tuli kylm\u00e4, kun merinovillat oli vaihtunut Vana Tallinna -pikkupulloon.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kilometrisaldo oli my\u00f6s 15.  
L\u00e4mp\u00f6tila p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli sopivan viile\u00e4 n. 14 astetta ja aurinkoinen s\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

3. p\u00e4iv\u00e4 – H\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00a0\u00a0<\/h3>\n\n\n\n

Aamu oli l\u00e4mmin ja teltan aukosta oli kiva ihailla Jyr\u00e4v\u00e4\u00e4. Kosteus oli p\u00e4\u00e4ssyt teltan sis\u00e4lle, mutta mik\u00e4\u00e4n ei kastunut onneksi pahasti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4lle laitettiin 20-v t-paidat ja aamupala tehtiin omalla keittimell\u00e4 joen vieress\u00e4 ja veden kiehumista odotellessa tehtiin vetreytt\u00e4v\u00e4 aamujumppa. Jalat tuntuivat silti heti aamusta v\u00e4syneilt\u00e4 ja askel raskaalta, kun lopulta klo 11.00 p\u00e4\u00e4stiin jatkamaan matkaa. Seuraavat tunnit eiv\u00e4t tarjoneet kummoisia maisemia, perusmets\u00e4\u00e4 ja suota. Puurosuon laavulla lev\u00e4hdettiin hetki. Matka jatkui melko tyls\u00e4\u00e4 talousmets\u00e4\u00e4 pitkin paikoin soratiet\u00e4kin kohti Porontimajokea. Siell\u00e4 oli turhan paljon porukkaa, mutta mahduttiin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n keittelem\u00e4\u00e4n vett\u00e4 pussiruokiin. H\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n kunniaksi pantiin parasta p\u00f6yt\u00e4\u00e4n eli kunnon lihapataa pussissa. Johannalla oli rakkoja jaloissa, joita piti paikkailla ennen matkan jatkumista. <\/p>\n\n\n\n

Maisemat alkoivat muuttua mukavammiksi, kun alettiin nousta Vattuvaaralle kivikkoista polkua pitkin. Vattuvaaralta n\u00e4kyi jo Konttainen, hyvin kaukana tosin. Oltiin jo aika poikki, k\u00e4vely ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntunut oikein hyv\u00e4lt\u00e4, joten p\u00e4\u00e4tettiin j\u00e4\u00e4d\u00e4 Ison Kuikkalammen laavulle y\u00f6ksi. Sinne saavuimme n. 18.00. Kuikkalampi oli kaunis suoj\u00e4rvi, johon p\u00e4\u00e4si vilvoittelemaan. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut kuuma. Ilta vietettiin laavulla ja tarpista tehtiin n\u00e4k\u00f6suoja. Teimme mikseripataa, tortillat olivat valitettavasti loppuneet, mutta j\u00e4lkk\u00e4riletut nutellalla maistuivat erityisen hyvilt\u00e4. Seurustelimme mukavan nuoren parin sek\u00e4 muutaman muun retkeilij\u00e4n kanssa. Illalla keittelimme viel\u00e4 isot satsit lampivett\u00e4 seuraavan p\u00e4iv\u00e4n juomavesiksi.<\/p>\n\n\n\n

Unille p\u00e4\u00e4stiin n. 22.30. Ensimm\u00e4iset hyttyset h\u00e4iritsiv\u00e4t onneksi vain v\u00e4h\u00e4n y\u00f6ll\u00e4. Matkalla huutaneet k\u00e4ki ja j\u00e4rripeippo aloittivat raakkumisensa aamuy\u00f6ll\u00e4, johon Johanna her\u00e4si. Laavulla oli mukava nukkua ja y\u00f6 oli l\u00e4mmin. P\u00e4iv\u00e4n kilometrit 11,6.<\/p>\n\n\n\n

4. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

\u00c4rsytt\u00e4v\u00e4n aamuvirkut retkeilij\u00e4t her\u00e4ttiv\u00e4t kolisteluillaan jo 6.30. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin hyv\u00e4, sill\u00e4 mekin aloimme ajoissa aamupuuron keittoon. Laavusija oli nopeasti purettu ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kohti Konttaista, jossa olisi meid\u00e4n retkemme mahdollinen p\u00e4\u00e4tepiste. Johannan h\u00e4\u00e4lahjapuukko oli pudonnut rinkasta jostain kumman syyst\u00e4, mutta onneksi Tomi bongasi sen penkin jalan p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Muuten olisi kyll\u00e4 tullut suuri suru. Oli vaikea kuvitella, ett\u00e4 jaksaisimme yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarpoa monien vaarojen jyrk\u00e4t nousut ja laskut. Emme asettaneet siis mit\u00e4\u00e4n odotuksia, vaan l\u00e4hdimme iloisin ja hyvin fiiliksin viimeiseen patikointip\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Kumpuvaara tarjosi jo upeat n\u00e4kym\u00e4t tunturimaisemiin ja sen j\u00e4lkeen noustiin viel\u00e4 Mossorinvaaralle, joka sitten lopulta saapuukin Konttaisen juurelle. Ennen nousua Konttaiseen pidettiin kunnon breikki.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi opaskirja neuvoi hyv\u00e4n puron Sinipyrst\u00f6n pyr\u00e4hdys -reitin varrelta, jossa p\u00e4\u00e4stiin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n juomarakot t\u00e4yteen raikasta purovett\u00e4. Saimme kuukkelin seuraksi, joka oli niin kiinnostunut ev\u00e4ist\u00e4mme, ett\u00e4 tuli oikein k\u00e4dest\u00e4 nappaamaan palan p\u00e4hkin\u00e4patukkaa. T\u00e4st\u00e4 piristynein\u00e4 jatkoimme takaisin Karhunkierroksen reitille ja alkoi nouseminen kohti Valtavaaraa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kun ensimm\u00e4inen nousu oli taivallettu, erehdyttiin luulemaan, ett\u00e4 nyt ollaan jo laella. Sitten valkeni, ett\u00e4 nousuja ja laskuja tulisi olemaan koko 4 km:n matka Valtavaaran laella. Katsoimme viisaammaksi pit\u00e4\u00e4 ruokatauko jo ensimm\u00e4isell\u00e4 Suolammen laavulla, joka olikin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 paikka. Ruoaksi pussiruuat ja j\u00e4lkk\u00e4riksi suklaamoussea. Juttelimme parin kundin kanssa, jotka ritarillisesti antoivat keitetyn vetens\u00e4 janosta n\u00e4\u00e4ntyneille nuorille ensikertalaisille naisvaeltajille. Pidimme pitk\u00e4n tauon. Meill\u00e4 oli viel\u00e4 raikasta l\u00e4hdevett\u00e4 rakot t\u00e4ynn\u00e4, joten juomavett\u00e4 ei meid\u00e4n tarvinnut keitell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Matka jatkui uusin voimin kohti Valtavaaran p\u00e4iv\u00e4tupaa. Nousut olivat kivikkoisia, mutta maisemat upeita. Tuvalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme fiilistelimme upeita maisemia pitk\u00e4\u00e4n. T\u00e4nne oli Johanna Paulan kanssa hiiht\u00e4nyt talvipakkasella umpij\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja nyt valkoiset maisemat n\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4ysin erilaisilta ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4kin riitti. Rukatunturikin n\u00e4kyi jo kaukaisuudessa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Valitsimme reitin mukaisen jyrk\u00e4n laskun Valtavaaralta alasp\u00e4in. Siin\u00e4 pitikin keskitty\u00e4 katsomaan mihin astuu. Apuna oli onneksi k\u00f6ysi\u00e4 kivikkoisiin ja juurakkoisiin laskuihin. Matkalla oli sek\u00e4 luonnon kiviportaita ett\u00e4 puisia portaita. My\u00f6s sauvoista oli taas kerran iso apu. Nilkat ja polvet alkoivat huutaa jo hoosiannaa, mutta viel\u00e4 olisi monta nousua edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Sit\u00e4 kuvitteli, ett\u00e4 vaikeimmat osuudet olisivat jo takanap\u00e4in, mutta viel\u00e4 mit\u00e4. Nousu Rukatunturille laskettelurinteiden reunaa pitkin oli paikoin niin jyrkk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pelotti katsoa sivulle. Piti vain keskitty\u00e4 tiukkaan etukenoasentoon, ettei jalka liukkaalla soralla lipsahtaisi. Tasapainon menetys olisi my\u00f6s aiheuttanut melkoisen kierimispudotuksen. Varmasti t\u00e4h\u00e4n vaikutti my\u00f6s jalkojen paha v\u00e4symys ja turvotus. Kaiken kuitenkin palkitsi tieto, ett\u00e4 kohta olisimme maalissa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4ht\u00f6\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 iltana olimme hiljaa mieliss\u00e4mme haaveilleet tulevamme Karhunkierroksen maaliportin alta. Ja niin me sitten tehtiinkin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Melkoinen voittajafiilis oli molemmilla. Siin\u00e4 piti tietenkin ottaa selfiet ja taitella sauvat rinkkoihin. Eih\u00e4n hotellin terassille nyt sauvojen kanssa sopinut kinkata niin kuin vanhat ihmiset. Kylm\u00e4 huurteinen olut ja kunnon kannu j\u00e4\u00e4vett\u00e4 tuntui taivaalliselta. <\/p>\n\n\n\n

Me tehtiin se! 52 km Oulangan luontokeskukselta. Iso kipin\u00e4 j\u00e4i kiert\u00e4\u00e4 viel\u00e4 joskus koko Karhunkierros 82 km. Eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 tunnu niin kaukaiselta, kokemusta karttui ja p\u00e4iv\u00e4vauhdin kun pit\u00e4\u00e4 sopivana, meist\u00e4 on viel\u00e4 vaikka kuinka pitkiin UKK-vaelluksiin. Kunhan muistaa pit\u00e4\u00e4 salvat ja rakkolaastarit k\u00e4den ulottuvilla.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tulop\u00e4iv\u00e4 L\u00e4hdettiin 8:30 aikoihin ajelemaan kohti Kuusamoa. Edess\u00e4 olisi 10 tunnin ja 790 kilometrin verran yhteist\u00e4 matkustamista. Meille automatkailu on aina ollut mukava ja leppoisa matkustustapa. Matka taittui “mun jalat ei kanna” -teemalla, kun mietittiin mit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 molempien jalat jaksaa kulkea pitkin mets\u00e4polkuja ja m\u00e4ki\u00e4. Johanna koosti matkalla soittolistaa erilaisista Kuusamoon, reissailuun ja v\u00e4syneisiin jalkoihin liittyvist\u00e4 biiseist\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 arvuuteltiin toisiltamme, ett\u00e4 miss\u00e4 kohtaa rinkasta l\u00f6ytyy mik\u00e4kin tavara. Aika hyvin oltiin kartalla omista kantolaitteistamme. Perill\u00e4 Scandic Rukatunturi -hotellilla oltiin 18:30 maissa. Huone 353 avaimet k\u00e4teen ja huonetta etsim\u00e4\u00e4n monien ovien ja k\u00e4yt\u00e4vien takaa, jostain suksivarastojen l\u00e4hettyvilt\u00e4. Iltapalaksi salaattia ja suolaista. Sitten viel\u00e4 jalkojen vetreytt\u00e4mist\u00e4 iltak\u00e4velyll\u00e4 m\u00e4kimontussa ja laskettelurinteill\u00e4. Illalla katsottiin loppuvaiheet l\u00e4tk\u00e4matsista ja Suomi vei Latvian 3-2. Pelin ohessa rinkkojen l\u00e4pik\u00e4ynnit ja l\u00f6ytyi kassista viel\u00e4 puulaatikko, jossa oli Johannalle h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi ikioma k\u00e4sintehty vuolupuukko. Kaiverrukset tietysti reissuteeman […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":631,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-610","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-travel"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/IMG_4438-scaled.jpeg","meta_box":{"destination_metabox_post_format":"standard","destination_metabox_post_layout":"default","destination_metabox_video_post_layout":"0","destination_metabox_video_url":"","destination_metabox_gallery_post_layout":"default","destination_metabox_gallery":[],"destination_metabox_gallery_caption_pos":"below","destination_metabox_gallery_counter":"display","destination_metabox_post_title_pos":"below","destination_metabox_post_style1_title_pos":"default","destination_metabox_post_content_layout":"default","destination_metabox_post_show_image":"default","destination_metabox_post_show_footer_social":"default","destination_metabox_single_post_show_category":"default","destination_metabox_post_show_post_title":"default","destination_metabox_post_show_date":"default","destination_metabox_post_show_author":"default","destination_metabox_post_show_author_avatar":"default","destination_metabox_post_show_meta_share":"default","destination_metabox_post_show_comment_count":"default","destination_metabox_single_post_show_social":"default","destination_metabox_single_post_show_related":"default","destination_metabox_post_show_author_box":"default","destination_metabox_post_show_pagination":"default","destination_metabox_post_teaser":"","destination_metabox_post_teaser_single":"hide","destination_metabox_post_teaser_pos":"title","destination_metabox_post_feat_custom_image":[],"destination_metabox_post_feat_custom_title":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/610","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=610"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/610\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":892,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/610\/revisions\/892"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/631"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=610"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=610"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blog.raatikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=610"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}