REITTI
Viro – Latvia – Liettua – Puola – Saksa – Tanska – Ruotsi
9 päivää ja 4600km
ALUSTUS
Tästä reissusta on puhuttu jo vuoden verran. Viime reissumme Kolumbiaan, Pablon synnyinmaille viritteli ajatusta, jos kerran vuodessa tehtäisiin joku teemareissu yhdessä. Diktatuurit ja hirmuvaltiaat ovat olleet nyt päälimmäisinä.
Tämän vuoden teemaksi valikoitui toinen maailmansota (WW2) ja Hitlerin kauden keskeisiä paikkoja Puolassa ja Saksassa. Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirit molemmat on jo nähneet, joten päätettiin jättää ne tällä kertaa väliin.
Alkuperäiseksi reitti suuntaisi laivalla Tallinnaan ja Baltian kautta Puolaan ja siitä edelleen Tšekin ja Itävallan kautta Saksaan. Siitä ajamme sitten ylös Tanskaan ja Ruotsin kautta laivalla takaisin Helsinkiin.
PE 2.5. – LÄHTÖPÄIVÄ
Klo 13 jälkeen Tuomas haki kyytiin ja matka kohti Länsiterminaalia alkoi. Eckeröline lähti 15:15 ja edessä on 2 tunnin pitkästyttävä odottelua. Dance Storm viihdytti cover-musiikillaan laivayleisöä, joka ei tähän aikaan päivästä vielä innostunut parketille tanssimaan. Monelle näytti vielä olevan juhlatuulen nostatus menossa.
Laivan ollessa Tallinnan porteilla, poikettiin tax-freestä vähän matkajuomia matkaa ja autokannelle purkua odottamaan. Sitten suunnattiin Tallinnan läpi kohti Pärnutä ja majapaikkaa. Tämä olisi ensimmäinen pitstop, jossa laskeudutaan pois arjesta ja lomamoodiin. Perillä majoituksessa oltiin illalla klo 20 aikoihin.
Majoituksena Pärnu Jahtklubi
Parin kapteeni morganin jälkeen suunnattiin kävellen Alexsandia ravintolaan nauttimaan odottettua ruokailua. Tulomatkalla vaivannut rankkasade oli loppunut ja ilma vaikutti jopa lämpöiseltä tai niinhän luultiin. Ravintola sijaitsi 10min kävelymatkan päässä majoituksesta. Hieman ennen siltaa, mikä ylittää keskustan läpi kulkevat joen, alkoi ripottelemaan vettä ja sillalla alkoi sitten satamaan jo reilummin. Kun päästiin vihdoin ravintolaan, niin takit oli saaneet matkaa pienen pikapesun.
Tilasimme Tuomaksen aiemmin hyväksi kokemat Saslikin annokset (revittyä sianlihaa, pottuja ja höysteet). 12€ tästä ei ollut paha, kun lihaa todella oli riittävästi. Vatsat täynnä suunnattiin sitten takaisin majoitukseen ja suunnittelemaan seuraavan päivän ajopäivää.
2. päivä
Maittava aamupala hotellilla ja klo 10 jälkeen matka jatkuu etelään päin, kohti Puolaa ja Gizycko kaupunkia. Hyvää moottoritietä paljon, mikä vaihdutti matkaa mukavasti. Toki on reitillä myös paljon tietöitä. Puolan puolella Suwalkin jälkeen eksyttiin vähän heikkokuntoisimmille teille, jotka olivat osin hiekkatietä. Kartturin työvälineen toimiva Google Maps kun suositteli sitä “ekoreittinä”. Puolassa on hyvin yleisiä kapeat kylätiet, lehmusten keskellä ja suurien peltojen ympäröimänä. Pieniä kyliä tulee eteen tämän tästä.
Matkalla bongattiin tienvarresta pieni kebabvaunu. Siinä vedettiin hyvät kebabrullat. Rullan olivat sen verran miehekkään, että niistä riitti evästä koko loppumatkalle.
Perillä Gizyckossa 18:30 (19:30 suomen aikaa). Aikavyöhyke kun vaihtui Puolan rajalla.
Majoituksena täällä meillä oli Hotel Mazury
Päivän ajosaldo oli 660km
3. päivä
Aamusta aikaisin ylös, aamupala ja nokka kohti Sudenpesään ja edelleen Gdanskia.
Sudenpesä – 1941-1945
Sudenpesä eli Wolfsschanze, oli Adolf Hitlerin tärkein sotilaallinen päämaja toisessa maailmansodassa. Se sijaitsi Itä-Preussissa, nykyisen Puolan alueella lähellä Kętrzynin kaupunkia. Päämaja rakennettiin metsän keskelle hyvin salaiseksi ja vahvasti suojatuksi alueeksi.
Hitler johti Sudenpesästä Saksan sotatoimia erityisesti itärintamalla. Alueella oli bunkkereita, parakkeja, ilmatorjuntaa, miinakenttiä ja tarkat turvajärjestelyt. Paikalla työskenteli ja liikkui Hitlerin lisäksi natsi-Saksan korkeinta sotilas- ja poliittista johtoa.
Sudenpesä tunnetaan erityisesti 20. heinäkuuta 1944 tehdystä attentaatista, jossa Claus von Stauffenberg yritti surmata Hitlerin pommilla. Hitler selvisi iskusta, ja salaliiton osallistujia teloitettiin myöhemmin. Saksalaiset räjäyttivät Sudenpesän bunkkereita vetäytyessään vuonna 1945, mutta alueen raunioita on yhä nähtävissä.
Hitler vietti lähteiden mukaan yli 800 päivää päämajassaan vuosina 1941–1944.
Osassa seinät olivat toista metriä paksut ja betonia on saanut niihin valaa valtavia määriä. Sisään pääsi vain muutaman, niiden sortumavaaran vuoksi. Monet niistä olivat osittain sortuneet ilmapommitusten, liittoutuneiden räjäytysten ja ajan patinan johdosta.
Kierroksen jälkeen suunnattiin sitten Gdanskiin ja luvassa olisi kierros 2.maailmansodan museossa, tai aikakin luultiin niin. Heitettiin auto ja kamat majoitukseen ja Uberilla keskustaan. Museolle saavuttaessa koettiin karvas pettymys. Museo on Sunnuntaisin auki klo 18 asti, mutta 15 aikoihin oli päivän liput SOLD OUT.
Museokierroksen kun piti olla reissun yksi kohokohdista., Hetki paikalla pettymystä nieltyämme suunnattiin vanhan kaupungin jokirantaan ja kuivaa kurkkua kostumaan, paikallisella Tysk oluella. Siinä pieniä sadekuuroa pidätellessä, mietittiin päivä aktiviteettja, kun mukava tarjoilijanainen piti huolen, ettei lasit olleet liian kauan tyhjänä.
Katseltiin joenrannassa olevaan vanhaa merirosvotyylistä laivaan ja arvuuteltiin olisko siinä mielekäs 80min jokiristeily, tunnetulle maamerkille. Forecan sadekartta näytti, että vettä tulisi 17 aikoihin kaatamalla. No aika ohueksi sade jäi ja aurinko alkoi paistamaan. Se siitä ennusteiden luotettavuudesta. Päätettiin kuitenkin lähteä merirosvoristeilylle ja katsomaan Wetterplatten 2.maailmansodan alkamisen muistomerkki 1600-luvun tyyliin rakennetulla kaleerilla.
Matkalle selostus esitteli meille satama-alueen historiaa. Satama alue oli valtava, suurine kivihiili- ja metalliromukasoineen, Kylmä oli, kun lämpötila oli viisi, kuusi astetta plussalla ja tuuli puhalsi kannella.
Risteilyn jälkeen palattiin samaan ravintolaan ja tilatti wieninleikkeen tapaiset lätyskät. Sama tarjoilija huomasi ilokseen, että palasimme takaisin ja palvelu oli hyvin ystävällistä ja hymyilevää. Lopuksi jätettiinkin hänelle kunnon tippi, hymyilevästä palvelusta.
Ruokailun jälkeen sulateltiin aterioita pienellä kävelylenkillä vanhan kaupungin alueella. Lopuksi Boltti alle ja kohti majoitusta ja seuraavan päivän suunnittelua.
Sääennusteen mukaan Etelä-Puolassa odottaisi kaatosateet, joten päädyttiin ettei lähdetä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ajamaan Puolaa alas, vaan suunnataan Saksan Berliiniin ja käydään siellä katsomassa muutama kohde.
Tämän päivä majoituksena toimi Akme Apartments&rooms
4. päivä
Eilinen kapteenin kättely (Captain Morgan) hieman painoi silmäkulmia, mutta suihkun jälkeen oltiin taas valmiita uuteen päivään. Aamupalalla vähän kaikki alkoi olemaan loppu ja leipätarjonta ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen. No saatin vatsan kyllä täyteen. Sitten kohti Berliiniä
Flimmerit alkoivat kiusaamaan Tomia ennen Saksan rajaa. Välillä hakkasi epärytmissä ja välillä taas ei. Sama virsi sitten jatkui läpi koko päivän ja seuraavan yönkin. Pieni huoli siitä heräsi, että niinköhän sitä pääse tutustumaan berliiniläiseen sairaalatarjontaan.
Sachsenhausen keskitysleiri 1936-1945
Sachsenhausenin keskitysleiri perustettiin vuonna 1936 Oranienburgiin, noin 35 kilometriä Berliinistä pohjoiseen. Se rakennettiin natsien mallileiriksi ja siitä tuli tärkeä osa SS:n keskitysleirijärjestelmää. Leiriä käytettiin sekä poliittisten vastustajien vangitsemiseen että myöhemmin monien muiden natsien vainoamien ryhmien alistamiseen.
Sachsenhausenissa pidettiin muun muassa poliittisia vankeja, juutalaisia, romaneja, homoseksuaaleja, Jehovan todistajia, sotavankeja ja eri puolilta Eurooppaa tuotuja pakkotyöläisiä. Vangit joutuivat äärimmäisen julmiin oloihin, pakkotyöhön, nälkään, sairauksiin, pahoinpitelyihin ja teloituksiin. Leirillä oli myös niin sanottu Station Z, jossa oli krematorio, kaasukammio ja teloituspaikka.
Sachsenhausenissa ja sen alaleireillä oli vuosina 1936–1945 yhteensä yli 200 000 vankia. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli tai murhattiin siellä. Leiri vapautettiin 22. huhtikuuta 1945 neuvostoliittolaisten ja puolalaisten joukkojen toimesta. Sodan jälkeen aluetta käytettiin vielä Neuvostoliiton erikoisleirinä vuosina 1945–1950, jolloin siellä kuoli lisää ihmisiä nälkään ja sairauksiin.
Sachsenhausenin keskitysleirillä vankeja käytettiin kenkien ja saappaiden kestävyyden testaamiseen. Leirin alueelle rakennettiin erityinen kenkien testirata, jossa oli erilaisia pintoja, kuten hiekkaa, soraa, kiviä ja asfalttia. Tarkoituksena oli testata jalkineiden ja korvikemateriaalien kestävyyttä muun muassa Saksan armeijan ja teollisuuden tarpeisiin.
Vangit pakotettiin marssimaan radalla päivästä toiseen, usein huonosti ravittuina, vääränkokoisissa kengissä ja joskus raskaita taakkoja kantaen. Päivittäinen matka saattoi olla noin 40 kilometriä tai enemmän. Tämä ei ollut tavallista työtä, vaan julmaa pakkotyötä ja kidutusta. Monet vangit uupuivat, sairastuivat, vammautuivat tai kuolivat testien seurauksena…
Sitten matka jatkui lähemmäs Berliinin keskustaa tutustumaan Hitlerin ilmantorjuntatorneihin. Berliini aluelle näistä oli sijoitettu 3 kpl. Flakturm III L-Turm ja Flakturm Humboldthain sijaitsivat samalla harjulla keskustan liepeillä. Flakturm Humboldthain on suosittu turistipaikka ja siellä järjestään myös opastettuja kierroksia. Bukkerin sisällä on väestösuojapaikat noin 60 000 ihmiselle.
Päätettiin säästä vielä aika seuravalle päivälle ja ajetiin parituntia Leipzig kaupunkiin majoitukseen. Majoituimme Hotelli Adgiossa, johon saavuimme 20 jälkeen. Majoituksessa muutamat maljat sitten lähdettiin syömään iltapalaa läheiseen kebab-ravintolaan.
Aamuyöllä Tomi taas pumpun jyskytykseen. Mutta onneksi, eivät muuttuneet ihan sietämättömäksi.
5. päivä
Aamupalan ja pesujen jälkeen lähdettiin, puoli 10 aikoihin suunnistamaan kohti Nürnbergin Zeppelin kentälle.
Nürnbergin Zeppelin-kenttä – Zeppelinfeld
Hitlerin Zeppelin-kentän puheet olivat osa natsien massapropagandaa, jonka tarkoitus oli vahvistaa johtajakulttia, luoda tunne kansallisesta yhtenäisyydestä ja tehdä diktatuurista näyttävä, tunteisiin vetoava kokemus. USHMM:n mukaan vuoden 1934 puoluekokoukseen osallistui yli 700 000 natsien kannattajaa.
Nürnbergin jälkeen suunnattiin kohti Muncheniin ja Dachaun keskitysleiriä. Tuomas oli käynyt täällä aiemmin ja tiesi, että sen oli käymisen arvoinen paikka. Keskitysleirillä on kaikki yli 200 000 miesvankia joista murhattiin yli 30 000. Leiri oli rakennettu tuhoamisleiriksi
Dachaun keskitysleiri 1933-1945
Dachaun keskitysleiri perustettiin Saksaan vuonna 1933, pian natsien valtaannousun jälkeen. Se oli yksi ensimmäisistä natsien keskitysleireistä ja toimi mallina monille myöhemmille leireille. Dachauhun vangittiin aluksi poliittisia vastustajia, mutta myöhemmin myös juutalaisia, romaneja, pappeja, homoseksuaaleja, sotavankeja ja muita natsien vainoamia ryhmiä.
Leirillä vangit joutuivat pakkotyöhön, väkivallan, nälän, sairauksien ja epäinhimillisten olojen keskelle. Tuhannet ihmiset kuolivat Dachaussa. Leiri vapautettiin Yhdysvaltain joukkojen toimesta huhtikuussa 1945. Nykyisin Dachau toimii muistopaikkana ja varoittavana esimerkkinä siitä, mihin ihmisarvon kieltäminen, viha ja diktatuuri voivat johtaa
Dachaun keskitysleirillä oli toiminnan aikana yli 200 000 vankia, joista murhattiin tai kuoli noin 41 500 ihmistä. Osa uhreista jäi dokumentoimatta, joten kaikkien nimiä ei tunneta. Vaikka Dachau ei ollut samanlainen teollisen joukkomurhan tuhoamisleiri kuin esimerkiksi Auschwitz.
Kierroksen jälkeen meidän oli tarkoitus vielä suunnata lähemmäs Salzsburia. Seuraavan aamuna olisimme suunnanneet kohti Hitlerin Kotkanpesää. Tuomas sattui Dachaun kierroksen jälkeen katsomaan Kotkanpesän aukioloaikoja ja huomasi, se on suljettu. Soittelimme vielä matkailuneuvontaan ja sieltä kerrottiin, että aluella on lunta ja alustavat paikka avataan arviolta 8.5.
Siinä meillä iski pieni tenkkapoo, että mistä tehdään reissun suhteen. Aiemmin meille selvisi, että myöskään Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitze ei ole mahdollista päästä, koska reitin ja laitteiston huoltotyöt on aloitettu Ma 5.5. Aikamme asiaa pyöritellessä käänsimme keulan länteen, kohti Sinsheimiä ja seuraava kohdettamme Auto & Technic museota.
Matkalla etsimme majoituksia ja sopiva löytyi Süßen kylästä,noin puolen tunnin matkan päästä Stuttgarttista. Kävimme illalla vielä paikallisessa pizzeriassa syömässä maukas pitsaa.
6. päivä
8:00 herätys, aamiainen ja kohti Sinsheimiä sekä siellä kohteena oli Auto & Technik Museum. Museo oli kyllä hieno kokemus. Alueella oli useita lentokoneita, joihin pääsi sisään tutustumaan.
Legendaariset yliäänikoneet Concorde ja Tupolev olivat lähes alkuperäisessä kunnossa. Ohjaamoa katsellessa mietittiin vaan, että mitenhän pitkän koulutuksen vaatii kaikkien kytkimien ja mittareiden hallitseminen. Sisähallista pääsi näkemään sotilasajoneuvoja, formuloita, ferrareita ym… Osa halleista kierrettiin hiukan lyhyemmin, koska 20/30-luvun ajoneuvot ei ole meidän juttu ja säästettiin aikaa seuraaviin kohteisiimme.
Sinsheimin jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan, meidän piti suunnata Bremeniin, mutta kun meillä oli säästynyt aiemmin yksi päivän, niin löydettiin matkalla kohteen taas yhden keskitysleirin. Vähän keskemmällä Saksaa, lähellä Erfurt kaupunkia sijaitsee Buckhenvaldin keskitysleiri.
Buckhenvaldin keskitysleiri 1937-1945
Buchenwaldin keskitysleiri perustettiin vuonna 1937 lähelle Weimaria Saksassa. Se oli yksi natsi-Saksan suurimmista keskitysleireistä, ja siitä tuli natsien väkivallan, pakkotyön ja järjestelmällisen ihmisarvon riistämisen symboli.
Leirille vangittiin muun muassa poliittisia vastustajia, juutalaisia, romaneja, Jehovan todistajia, homoseksuaaleja, sotavankeja ja muita natsien vainoamia ihmisiä. Vangit joutuivat elämään äärimmäisen julmissa oloissa, kärsivät nälästä, sairauksista, väkivallasta ja pakkotyöstä. Buchenwaldilla oli myös laaja alaleirien verkosto, jossa vankeja käytettiin erityisesti sotateollisuuden työvoimana.
Buchenwaldissa ja sen alaleireillä oli yhteensä noin 277 800 vankia yli 50 maasta, ja noin 56 000 ihmistä kuoli tai murhattiin siellä. Leiri vapautettiin 11. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain joukkojen saavuttua alueelle. Nykyisin Buchenwald toimii muistopaikkana ja varoituksena siitä, mihin diktatuuri, rasismi ja ihmisarvon kieltäminen voivat johtaa.
Osa vangeista hirtettiin ja kaikilta tapetuilta poistettiin patologian huoneessa mm. kultahampaat ja joitakin myös hiuksia ja ihoa. Nämä annettiin sitten lahjoina eteenpäin. Lopuksi ruumiit laskettiin 0kellarihuoneen luukusta alas. Vainajia roikotettiin seinissä ja katossa olevissa koukuissa, kuin sian ruhoja. Ruumiit siirrettiin hissillä polttohuoneeseen ja tuupattiin uuniin. Tuhka lastattiin sitten tuhkauurniin…..
Lisätietoa https://fi.wikipedia.org/wiki/Buchenwald#
Oli kyllä kylmää touhua.
Pääportin ovessa oli hieman erilainen teksti “Jedem das seine”, jospa ChatGPT antoi seuraavan määritteen: Ilmaisu itsessään on peräisin antiikin Roomasta (suum cuique), ja sitä on historiassa käytetty oikeudenmukaisuuden periaatteena.
Natsit käyttivät sitä kyynisenä propagandana, vihjaten, että vangit muka saivat, mitä ansaitsivat.
Keskityleirin kokemuksen jälkeen jatkettiin kohti Hannoveria. Matkalla sinne löydettiin majoitus pienestä vuoristokaupungista Werningerodesta. Kaupungin sijaitseen National park Harz yläpuolelle. Tie kaupunkiin oli todellinen moottoripyöräilijän ja miksei autolijan unelma. Mutkia, jyrkkiäkin oli perä perään ja todella hyväkuntoinen asfaltti.
Kaupungin valinta osui kyllä nappii. Werningerode on erittäin idyllinen kaupunki, joka tunnetaan …linnasta, ristikkotaloista, lentokonemuseosta ja höyryjunistaan.
Illalla käytiin vielä kävelemässä hiljaisen kaupungin katuja ja ihastelemassa vuorelta valaistuna loistavaa linnaa. Vähän harmitti, kun en sitten ottanut sitä kuvausdronea-mukaan. Se kyllä pitäisi olla aina reissuissa mukana.
7. päivä
Tänään olisi vuorossa Bremenin kaupunki ja Hitlerin sukellusveneiden valmistuslaitos.
Bunker Valentin Memorial 1943-1945
Bremen-Fargen bunkkeri ”Valentin” oli yksi natsi-Saksan suurimmista sotilasprojekteista. Vuosina 1943–1945 tuhannet pakkotyöläiset kaikkialta Euroopasta työskentelivät bunkkerin rakennustyömaalla. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä käytiin keskustelua siitä, mitä orjatyövoimalla rakennetulle telakalle tehtäisiin. Punkkeri 426 pitkä ja 97 leveä. Pinta-ala on yli 35000 neliökilometriä. Seinä olivat 4,5m paksut ja katto oli 4,5m/7m paksuu.
Sukellusveneiden tuotantoa ei koskaan keretty aloittaa, koska juuri valmistumisen kynnyksellä 03/1945, liittoutuneet olivat kuskista Saksan valtaa ja pommittivat katon läpi, mikä bunkerista käyttökelvoittoman tarkoitukseensa.
Lisätieto https://en.wikipedia.org/wiki/Valentin_submarine_pens
Ennen majoittumiseen siirtymistä kävimme tutustumassa kaupungin reunalla sijaitsevassa bunrkketimuseossa. Paikka oli iso pettymys vain ennakkotietojen perusteella odotettiin näkevämme jotain muuta, kuin pari bunkkeritilaa ja hyllyillä sotienaikaista rekvisiittaa.
Käytiin tutustumassa sataman laidalla sukellusveneeseen sekä satamaravintolassa syömässä.
Sitten vielä pienen metrocruisailun jälkeen oltiin jo valmiita petiin.
Majoituksena meillä olikin melkoisen uniikki hotellin, mikä on rakennettu vanhaan ilmatorjuntatorniin.
St. Pauli Bunker
St. Paulin kaupunginosassa sijaitseva valtava Hochbunker, eli korkea bunkkeri, on yksi Hampurin näkyvimmistä rakennuksista. Se rakennettiin toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan ilmatorjuntatorniksi, ja sen alkuperäinen nimi oli Flakturm IV. Rakennus on 75 metriä leveä, 75 metriä pitkä ja 35 metriä korkea, ja sen seinät ovat jopa 3,5 metriä paksut.
Flakturm IV oli osa Hampurin ilmatorjuntajärjestelmää. Tällaiset ilmatorjuntatornit rakennettiin suojaamaan kaupunkeja liittoutuneiden pommituksilta sekä tarjoamaan suojaa siviiliväestölle. Niissä oli raskasta ilmatorjunta-aseistusta, havainto- ja viestintäjärjestelmiä.
Bunkkeri rakennettiin vuonna 1942 noin tuhannen pakkotyöläisen voimin. Sen oli tarkoitus suojata jopa 18 000 ihmistä ilmahyökkäysten aikana, mutta Hampurin suurpommituksissa kesällä 1943 siellä haki suojaa jopa 25 000 ihmistä. Paksujen seinien ansiosta rakennus kesti pommituksia hyvin.
Nykyisin rakennus on saanut aivan uuden käyttötarkoituksen. Siellä toimii muun muassa musiikkitiloja, yökerho, kiipeilyhalli, toimistoja sekä asuntoja. Vuonna 2024 bunkkerin katolle avattiin uusi hotelli-, ravintola- ja tapahtumakokonaisuus sekä yleisölle avoin kattopuutarha. Vehreä katto ja julkisivu tuovat alueelle lisää viheralueita, viilentävät kaupunkiympäristöä ja tarjoavat elinpaikkoja linnuille ja hyönteisille.
Tämä oli kyllä elämyksenä hieno paikka. Huoneiden parveilta ei vaan tahtonut nähdä maisemia, kun havut olivat kasvaneet aika korkeiksi.
Lisätietoa: https://www.hamburg.com/visitors/sights/architecture/st-pauli-bunker-19378
8. päivä
Aamupalat majoituksen vastakkaisella puolella olevassa kahvilassa Kowalski‘s. Paikan omistaja palveli hyvin ja kyselin kovasti, että olemmeko tosiaan tulleet tänne autolla ja miten kauan siitä oikein kesti.
Sitten olisi luvassa ajelu kohti Puttgarder Shoppia. Tämä on Outlet paikka on rakennuttu rahtilaivan sisälle kolmeen kerrokseen. Juomat olivat todella edullisia, jopa Latvian Superalkoon verrattuna. Meinasin nälkä kasvaa syödessä vaikka ostolista oli aiemmin autossa tehty.
Siirtyminen 13:45 lautalle ja pientä välipalaa siirtyessä Tanskaan puolelle.
Ajoimme Tanskan puolella suoraan Juutinrauman sillalle ja edelleen Ruotsin puolelle eli paluumatka kotiin on alkanut. Majoituspaikaksi valikoitui Jönköping – First Hotel Jönköping.
Kaupunkiin saavuttaessa molemmat olivat nälkäisiä ja väsyneitä. Katselimme matkalle ruokapaikaksi Bada Bing City ravintolan, jossa piti olla vähän jokaiselle jotakin. No ruokalista olisi sitten kaventunut vain burgeriaterioiksi. Tosin olivat kyllä todella maukkaat ja nälkäkin lähti.
Hotellilla pystytettiin sitten kisakatsomo ja katsottiin USA-Tanska lätkämatsi. Otettiin ilta rennosti ja ajoissa mateen, olihan takana reissun pisin ajorupeama n. 660km
9. päivä
Tänään olis loman viimeinen päivä maissa.
Molemmat nukuttiin hyvät yöunet ja siitä on hyvä jatkaa loppumatka Tukholmaan. Maittavan aamupalan jälkeen lähdettiin 10 jälkeen ajelemaan Linköping ja Norrköping suunnalle.
Päivä kului ajellessa kohti Tukholmaa. Poikettiin matkalla nikotiinipussi kaupoilla ja Saabin lentokonemuseon pihalla. Aika ei tällä kertaa riittänyt museossa vierailuun. Olimme hyvissä ajoin Viking Line terminaalissa ja tovin odottelun jälkeen päästiin kurvaamaan Cinderellan syövereihin. Meillä oli hyvin varattuna alimmalta kannelta. Tomi kuin säästömatkailijana oli varannut hytit, niin päätettiin korottaa ne vähän ylemmäs ja ikkunalliseen hyttiin. Oli kyllä aika hyvä veto.
Kun laiva lähti liikkeelle ja pienen loikoilun jälkeen alkoi pihvihammas kolottamaan, niin liikahdettiin käytäville ja pihviravintolaan nauttimaan kunnon mureat pihviateriat, kera hyvä oluen. Ilta vietettiin tanssiravintolassa baarimikkojen kanssa jutellessa. Oli mielenkiintoista kuunnella laivalla työskentelystä. Tekevät 8 työpäivää putkeen ja 8 päivää lomaa. Tyäpäivät ovat todella pitkiä aamu kasista, kahteen asti aamuyöhön. Kova on tahti. Tanssit jäivät tänä iltana väliin ja suunnattiin joskus puolen yön jälkeen punkkiin, jotta ollaan aamulla suht. fressejä, Onhan sentään äitienpäivä 😉
REITTIKARTTA
Tällä kertaa pari suunniteltua kohdetta jäi odottamaan seuraavaa reissua.
WW2 museo – Gdansk
Kotkanpessä – Salzburg