To 23.10
Finnairin lento kohti Soulia lähti klo 17.30. Turvatarkastukseen oli käsittämättömän pitkä jono, kuin myös boarder controllin automaattiseen passintarkastukseen. Uudella alueella ei ollut tuttua Oak Barrelia, jossa yleensä on otettu lähtöjuomat. Nyt otettin lasit viiniä Nordic Kitchen ravintolassa ennen porteille siirtymistä. 12 tunnin lentomatka meni yllättävän nopeasti. Katsottiin häjyt2 leffa ja kun 6h pilkittiin, olikin enää 3h matkaa jäljellä.
Pe 24.10
Saavuttiin Souliin n klo 11.00. Matkalaukut haettuamme jouduttiin etsimään hetken aikaa paikkaa, josta ostaa bussiliput. Liput Airport Limousineen maksoi 36 000 wonia (n.20 €) ja löydettiin ulkoa nopeasti oikea pysäkkikin.
Nowonin pysäkillä tulikin Lauri jo meitä vastaan. Laurin näkeminen parin kuukauden jälkeen vilkkaan kadun varressa kojujen keskellä tuntui hassulta ja liikuttavalta.
Laurin asunnolle oli n. puolen kilometrin matka. Lauri oli varannut meille pientä suolaista, maukkaita kimbapin tapaisia riisikolmioita, jättikokoisia viinirypäleitä sekä banaanimaitoa.
Tupatarkastuksen jälkeen päätettiin lähteä kävellen Chang Dongiin, jossa Hotellimme Prestige99 sijaitsi. Queen sviitti tuntui aika lavealta käsitteeltä huoneeseen saavuttua. Sänky oli kyllä suuri ja huone muutenkin tilava, mutta yhteiskäyttöiset sandaalit ja harja sekä ötökkämyrkky ei herättänyt luottamusta. Vessanpönttö oli lämmitetty ja kaikenlaisia pesumahdollisuuksia olisi voinut valita. Oli pepun- ja suihkunkuvia erilaisin korealaisin tekstein, joiden käännöksistä ei ihan päässyt perille. Pöntön automaattinen huuhtelu käynnistyi kun nousi istuimelta. Pusseista löytyi enemmänkin korealaisiin mittoihin soveltuvat aamutakit. Ikkunan vierestä löytyi järeä koukku, johon oli tarkoitus kiinnittää kanistereista löytyvät pelastautumisköydet.
Hotellitsekkauksen jälkeen lähdimme metrolla takaisin Nowoniin. Lauri oli etukäteen ladannut meille rahaa metrokortteihin, joita päästiin heti testaamaan. Nowonissa kävimme pyörimässä Laurin asunnon läheisillä ostoskaduilla, joissa oli useita pelipaikkoja ja ravintoloita. Sen jälkeen kävimme Lotte kauppakeskuksessa, joka oli Stockamannin tyylinen 10-kerroksinen ostari sillä erotuksella, että jokaisen tuotemerkin kohdalla oli oma myyjänsä.
Kävimme syömässä pienessä possuravintolassa, jossa ei puhuttu englantia, mutta annoksista oli selkeät kuvat ja valitseminen oli siten helppoa. Istuttiin rauhassa ja harjoiteltiin littanoilla puikoilla syömistä. Korttimaksussa oli ongelmia, mikä tuntui johtuvan enemmänkin iäkkään myyjän sähläyksestä, mutta onneksi saatiin käteisellä lopulta maksettua.
Lähdettiin kävelemään kohti hotellia ja käytiin matkalla hankkimassa isosta lähikaupasta Hanaro Martista aamupalatarvikkeita. Juustoa ja jogurttia ei ollut ensin helppo löytää, sillä Koreassa ei perinteistä aamupalaa juuri nautita. Tosin kahvilat, joista saa croisantteja ym. ovat sielläkin viime vuosina lisääntyneet. Paris Baquette kulman takana osoittautui meidän pelastukseksi, sillä sieltä haettiin leipää ja leivonnaisia joka ilta viikon aikana.
La 25.10
Pitkien yöunien jälkeen, aamu alkoi lihasjumien venyttelyllä. Lauri tuli reippaana kävellen syömään aamupalaa meidän kämpille ja suunnittelimme samalla päivän ohjelmaa. Laurilla oli pieni flunssan poikanen ja hän joutuikin poikkeamaan matkalla apteekissa hakemaan lääkitystä. Kurkkukipuun ja yskään oli annettu eri lääkkeet ja paketissa varoitettiin vaikutuksista ajamiseen. Ilmeisen tuhtia kamaa siis.
Lähdettiin metrolla Gyenbogungin Palatsiin, joka on Soulin suurin palatsi. 1300-luvun lopulla rakennettu palatsi tuhoutui tulipalossa täytin, mutta se restauroitiin 1800-luvulla. Palatsin alueelle pääsi ilmaiseksi, jos pukeutui korealaisten kansallisasuihin eli Hanbokeihin. Niitä sai vuokrata liikkeistä, joita näkyikin joka puolella palatsin lähettyvillä. Varmaan hyvä bisnes, sillä asuihin pukeutuneita naisia ja miehiäkin virtasi solkenaan palatsin alueelle. Palatsin alueella kului aikaa, sillä rakennukset oli näyttäviä, vaikkei niihin sisälle päässytkään.
Palatsi rakennettiin alun perin vuonna 1395, mutta se on myöhemmin rakennettu uudelleen useiden hyökkäysten ja tuhojen jälkeen.
Sen jälkeen suuntasimme viereiseen Buckhon Hanok kylään. Pieneltä kujalta löysimme pienen kalaravintolan, jossa söimme grillattua pollackia kera perinteisten korealaisten lisukkeiden, kuten kimchin, riisin ja keiton. Kyytipojaksi paikallista olutta terraa, josta tulikin meidän suosikki ruuan kanssa. Itse hanok kylä oli rauhoitettu turisteilta klo 17.00 jälkeen, joten päätimme mennä illaksi Myeong Dongin vilkkaille ostoskaduille.
Kaduilla oli järkyttävän paljon ihmisiä ja kojuja. Maisteltiin mm. grillattua vaahtokarkkia ja cheese corn dogia, joka oli erittäin hyvää. Löydettiin sattumalta Hbaf mantelikauppa, joka osoittautui paratiisiksi. Mukaan lähti muutama pussi hotellille maisteluun.
Koreassa on paljon kojuja ja kauppoja, joissa voi suunnitella oman avainnauhan ja pysähdyttiin Laurin kanssa yhteen kojuun suunnittemaan omat. Myyjä painoi kuumalla raudalla valitsemamme kangasmerkit nauhaan kiinni. Kulmakaupasta ostettiin vielä kätevät turistilaukut ja Lauri löysi itselleen lompakon. Lähikaupasta haettiin vielä viiniä ja ja muuta pientä purtavaa illaksi ja valvottiin myöhään seuraavaa päivää suunnitellen. Laurilla oli edelleen kipeä olo.
Su 26.10
Todella hidas aamu. Johannalle ei tullut uni illalla ja ylös päästiin vasta puoliltapäivin. Aamupalan jälkeen suunnattiin taas metrolla kohti Meyong Dongin asemaa ja sieltä käveltiin rauhallista pikkukujaa Toegye-ro 18-gil pitkin kohti Seuol tornin cable car asemaa. Matkalla poikettiin tietysti pienessä turistimyymälässä. Jonotus cable carille kesti yli tunnin ja itse matka n. 3 minuuttia.
Se oli kuitenkin järkevä valinta, sillä nousu oli todella jyrkkä ja Lauri oli edelleen kipeä. Ilma oli sumuinen, mutta ehdittiin vielä nähdä maisemia ennenkuin pimeys laskeutui. Käytiin syömässä perinteisessä korealaisessa ravintolassa, jossa oli yllätävän rauhallista. Kimchi oli erityisen hyvää. Sen jälkeen pelailtiin pelihallissa ja yritettiin sinnikkäästi saada pehmopupua kourakoneesta. 10 000 wonia meni (eli 6€), mutta mitään ei saatu. Pimeän tullen ihailtiin taas valoja ja maisemia ja lähdettiin kävellen rappuja pitkin alaspäin.
Tomi sai tilattua Uberin, jolla mentiin Banpo Bridgelle ihailemaan Sateenkaari vesiputous-valoshowta. Sillan juuressa oli äänetön disco. Rannalla jorasi porukkaa kuulokkeet päässä ja DJ innosti porukkaa joraamaan. Silta oli täynnä pikkuisia käsityökojuja, joista saatiin taas pieniä tuliaisia hankittua. Lopuksi käveltiin sillan juuressa olevaan ravintolaan, Beer gardeniin, jonka nimi oli lupaavampi kuin itse valikoima. Johanna tilasi viinin 8000wonia ja yllätys oli melkoinen, kun baarimikko toi käteen muovisen viinilasin, jossa oli Pringles-purkin tyylinen kansi.
Ulkona oli pakko vielä istua, vaikka ilta olikin jo kylmä. Sen jälkeen otettiin Uber alle. Kuski oli ystävällinen, mutta hermoheikko ja töötötteli torvea tämän tästä. Matka Laurin kämpille maksoi
3500won eli n. 20€. Iltapalaksi haettiin vielä GS25 pikkukaupasta tuttuja Samgak-kimbabeja.
Ma 27.10
Tänään koitettiin päästä vähän aiemmin liikkeelle. Lähdettiin kävellen Laurin luo aamupalalle, ja oltiin hetken hukassa, kun muistin varassa yritettiin suunnata oikealle kadulle. Matkalla otettiin Starbucksista juoksulatet, niin jaksoi perille asti. Aamupalalla saatiin kunnon kaurapuuroa, sillä Lauri oli ostanut lähikaupastaan parin kilon pakkauksen oikeita suomalaisia kaurahiutaleita.
Sää oli todella kolea, 7 astetta, vaikka aurinko lämmittikin hieman. Aamupalan jälkeen käveltiin 7-linjan metroasemalle, josta lähdettiin kohti Cheongdamin asemaa. Sieltä käveltiin kohti Gangnamia, ja kadun reunassa oli hyvin hoidetut istutukset, joita oli paikalliset puutarhurit juuri hoitamassa. Upeat, korkeat rakennukset alkoi siintää edessä. Myös Gangnamin metroasema oli hieno ja sisällä oli jopa viherhuone, jossa käytiin ottamassa selfie. Myös samettiruusu oli päässyt korealaisiin viherseinäistutuksiin.
Ennen Coex ostarille menoa, käytiin katsomassa Buddhalainen Bongeunsan temppeli, jossa oli juuri meidän harmiksi päättynyt perinteiset Korean festivaalit. Otettiin valokuvia ja käytiin teehuoneessa, josta ostettiin käsityönä tehtyjä rannenauhoja.
Ostarilta Johanna osti parit korvikset ja matkalaukkuakin katseltiin. Lauri osti veljelle OFC liikkeestä tuliaisen. Pikkukaupasta ostettiin vähän pientä purtavaa ja lähdettiin kohti kultaista Gangnamin kädet-patsasta. Siellä raikui Gamgnam Style nonstoppina kajarista ja ihmiset jonottivat kuvauspaikalle. Tottakai Johanna ja Laurikin menivät kuvattavaksi.
Sen jälkeen ajeltiin yksi metromatka Olympiastadionille. Stadionin vieressä oli Baseball areena, missä oli juuri alkamassa ottelu. Porukkaa oli alueella todella paljon ja lisää porukkaa tuli jatkuvasti. Oli yllätys, että alkujaan niin amerikkalainen laji on Koreassa niin suuressa suosiossa.
Sitten hypättiin metroon ja kohti Lotte Toweria. Pari muutakin oli liikenteessä, sillä kaksi asemanväliä ihmiset oli käytännössä liimattuna toisiinsa kiinni metrossa. Tulihan sekin koettua. Metroasema oli Lotte Towerin juurella ja ympärillä oli iso ja tyylikäs ostoskeskus. Kaikki merkkiliikkeitä. Päätettiin syödä vaihteeksi jotain muuta kuin korealaista ja päädyttiin Gordon Ramsayn burgeriravintolaan. Ravintola oli puitteiltaan hieno, mutta maku ei ollut mitenkään maata mullistava hintaansa nähden. Hell`s kitchen burgerit maksoivat 32 000won, eikä ranut kuuluneet vielä hintaan.
Käytiin myös katsomassa upea Starfield-kirjasto, joka oli kuin suoraan Harry Potterista.
Tornille ei ollut juuri lainkaan jonoa, liput oli 30 000wonia/hlö. Hissi oli upea, jossa oli videoseinät ja -katto. Hissillä päästiin 117 kerrokseen. Käytävä johdatti huoneeseen, jossa oli valkokangas ja esittelyvideo alkoi pyöriä. Johanna hätäili jo, että mihin cinemaan tässä tultiin, kunnes valkokangas nostettiin ylös ja upea panoraamamaisema kaupungista avautui eteen. Sen jälkeen päästiin vapaasti kulkemaan ja kuvailemaan maisemia. Upeaa oli katsella myös 500m alaspäin lasilattian päällä. Meinasi kevyt korkeanpaikan kammo ihan iskeä. Lopuksi käytiin vielä ylimmässä kerroksessa juomassa värikkäät virvokkeet. Musiikki ei aivan vastannut maisemaa, sillä joku kirjaimellisesti hakkasi pianoa niin, että korviin sattui.
Päätettiin ottaa taas Uber majoitukseen. Tämänkertainen kuski oli melkoinen kaahailija ja ajoi valoja vilkutellen ja torvet soiden, välillä kaistoja vaihdellen ja pujotellen. Hengissä onneksi selvittiin. Laten nurkilta käveltiin hotellille ja käytiin 7elevenistä hakemassa vähän aamupalajogurttijuomaa ja Paris Baquettesta taas jättimuffinit. Suunniteltiin taas seuraavaa päivä ja ilta meni myöhäiseksi.
Ti 28.10
Johanna valvoi taas edellisenä iltana pikkutunneille. Aivot oli vissiin laukalla kaikesta uudesta nähdystä ja koetusta. Tänään Laurilla oli koulupäivä, joten meidän piti pärjätä puoli päivää omin nokkinemme.
Lähdimme katsastamaan Namdaemunin perinteiset korealaiset markkinat. Markkinat ovat auki joka päivä jopa yöhön asti. Markkinoilla oli monenlaisia vaatekojuja, katuruokaa sekä kaikenlaista muuta pientä tavaraa ja pussukkaa. Markkinoilta löytyi tuliaiseksi lämmin hattu ja Johanna sai etsimänsä Seoul my soul- hupparin. (23000won) Markkinakadulla oli myös vanhahtavan tyylinen kauppakeskus, joka toi mieleen Tallinnan sadamarketin. Sieltä löytyi Johannalle uusi vyö ja sormus.
Vessa oli erikoinen. Kopeissa ei ollut lainkaan vessapaperia, vaan ennen vessaan menoa olisi pitänyt ymmärtää ottaa seinältä pala paperia mukaan. Myöskään paperia tai kuivauslaitetta käsille ei ollut. Paikallinen rouva ravistelikin kädet pisaroista peiliin kädet pestyään.
Hypättiin metroon kohti Samgakjia ja kävi ilmi, että Lauri oli juuri samassa metrossa. Lauri oli tullut koulusta Uberillä ja yllättävästi hintaero julkisten kanssa oli ollut vain 2€. Myös matka oli ollut paljon nopeampi, kuin metrolla ja bussilla kulkeminen. Nyt meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katsomaan War memorial of Koreaa, jonka piti olla jonkinlainen muistomerkki. Paikassa olikin valtava rakennus, jossa oli ilmainen sisäänpääsy museoon. Museossa oli kattavaa histoariatietoa Korean sodista, joita on ollut ajan saatossa useita. Aselepo Pohjois-Korean kanssa on kestänyt vuodesta 1953. Edelleen Etelä-Koreassa unelmoidaan yhtenäisestä Koreasta. Koska olimme taas myöhään liikenteessä, emme ehtineet näkemään ihan kaikkea museosta ennen sulkemista. Lauri ja Johanna joutuivat vielä juoksemaan, että pääsivät museoalueelta pois ennen kuin rautaportti sulkeutui.
Lähdettiin kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa Yongsanin alueelta. Ei oikein löydetty kaduilta sopivaa, joten Lauri johdatti meidät lempiostarilleen Ipark malliin, josta löytyi pieni kiva ruokapaikka. Siellä tilattiin ruoka tableteilla ja tilaus tehtiin koreaksi. Onneksi Lauri oli jo oppinut päättelemään, miten valikoissa edettiin ja saatiin oikeat annokset.
Kauppakeskus oli muutenkin mukava, ei liikaa isoja auloja, vaan liikkeet oli käytävien varrella lähellä toisiaan. Johanna bongasi puhelitarvikekaupan, josta lähti mukaan kahdet uudet kuoret Samsungin luuriin ja Tomikin löysi yhdet omaansa. Johanna pääsi vihdoin ostamaan Olive Youngista vähän kosmetiikkaa, mutta kauppakeskus meni jo klo 20.00 kiinni ja kadulla olevaan vastaavaan liikkeeseen piti mennä jatkamaan ostoksia. Isoja summia, kun ekaan kauppaan meni 86000 ja toiseen 138900 wonia.
Sinyongsanin metroasemalta päästiin suoraan 4-linjalla kohti hotellia. Ja heti meni pieleen, kun ilman Lauria jäätiin pois, niin tultiin ulos väärästä exitistä ja hetki piti pähkäillä, miten päästään toiselle puolelle. Taas poikettiin jo kantapaikaksi tulleessa Paris Baguettessa, mistä lähti mukaan taas aamupalaleivonnaista ja leipää.
Ke 29.10
Laurin piti alunperin mennä aamupäiväksi kouluun, mutta oli niin puolikuntoinen, että jäikin kotiin lepäämään. Me lähdimme kohti Hyundain Outlet mallia, jonka Tomi oli bongannut. Itse outlet oli vähän pettymys, sillä se oli täynnä merkkiliikkeitä, joissa oli kymmenittäin yli-innokkaita myyjiä. Mihinkään ei oikein huvittanut koskea. Tavoitteena oli hankkia Tomille iso matkalaukku, joka etsinnän jälkeen löytyikin American Tourister- liikkeestä. Hintaa laadukkaalle laukulle jäi alennuksen jälkeen vain 95€, Suomessa hinta olisi ollut lähes puolet kalliimpi.
Otettiin Uber taas alle ja suunnattiin hotellille nauttimaan vähän suolaista purtavaa eli jo tutuksi tulleita kolmiokimbapeja.
Lauri tuli myös hotellille ja päätettiin lähteä taas Myeongdongin yöllisille kaduille. Tällä kertaa pyörittiin pitkän aikaa ensin metroaseman pikkukaupoissa ja Johanna päätyi ostamaan ensimmäisestä liikkeestä kaksi laukkua 23000won kpl, hinta ei siis ollu tpäätä huimaava. Ostimme myös magneetteja, avaimenperiä, gingseng- karkkeja ym. tuliaiskrääsää. Kadulla käytiin Redeye korukaupassa, jossa pyörittiinkin varmaan tunti. Laukkukoruja oli seinällinen sekä kaikkea muuta. Yleisesti korealaiset korut olivat hyvin pieniä ja hillittyjä ja ruusukullan väriä näkyi paljon.
Välillä piti tungoksen keskellä päästä istumaan, joten poikettiin Edya-kahvilaan. Muilla meni kahvit nappiin, mutta Johannan jäätee-espressojuoma maistui lähinnä tuhkakupille. Siitä suunnattiin taas Hbaf mantelikauppaan, josta lähti tällä kertaa 12 pussia manteleita mukaan, osa tuliaisiksi, vaikka mielellään voitaisi itsekin syödä kaikki- niin hyviä ne olivat. Manteleiden lisäksi myös paikallinen banaanimaito tuli hitiksi ja tietenkin sellainen avaimenperä ja magneettikin piti hankkia.
Ostoskatuja meni ristiin rastiin ja erilaisia liikkeitä oli loputtomasti. Suurin osa jäi siis katsastamatta, mutta hämäläisten kauppakestävyys ei ole kovin hyvä. Joten Potato cheese cornien jälkeen oli aika suunnata metroasemalle. Metroon oli pitkä jono ja päätettiin suosiolla odottaa seuraavaa. Pian näimme maassa passin ja pussukan, jotka kuuluivat hetki sitten metroon nousseelle japanilaiselle naiselle. Nainen säälitti kovin ja päätimme ottaa passin haltuun ja viedä se hotellin lähellä sijaitsevalle poliisiasemalle. Seuraava metro oli väljä ja pääsimme kaikki istumaan. Sitten alkoi tapahtua, kun transvestiittimies suttuiseksi naiseksi pukeutuneena esitti epämääräistä tanssia kaverinsa kuvatessa koko metromatkan. Performanssitaiteilija jäi samalla asemalla pois, jossa häntä oli ainakin kuusi poliisia vastassa. Sitten alkoikin poliisien metsästys, kuka suostuisi ottamaan hallussamme olleen passin vastaan. Kirjaimellisesti juoksimme baarikeikalle saapuneiden poliisien perässä, yhdet käskivat odottamaan ja toiset eri keikalle tulleet ehtivät lukemaan puhelimelta googlen kääntämän tekstin tapahtuneesta. Olimme kiitollisia, kun vihdoin saimme passin luovutettua viranomaiselle.
Illalla katsoimme telkkarista korealaista k-poppia ja jopa tykästyimme muutamaan biisiin.
To 30.10
Lauri päätti olla tänään menemättä kouluun, olihan lähtöpäivämme ja ehdimme viettämään enemmän aikaa yhdessä. Menimme Laurille taas kaurapuuroaamiaiselle. Sitten lähdimme kävelemään Nowonin ostoskaduille ja pientä matkamuistoa ja tuliaista tarttui vielä mukaan. Lotte ostoskeskuksessa kävimme syömässä vaihteeksi eri paikassa hotpotluukeittoa. Saimme kieltä taitamattomalta, mutta ystävälliseltä työntekijältä kädestä pitäen ohjeet, miten pihdeillä pidetään luusta kiinni ja saksilla leikataan liha luusta soppaan. Haimme vielä läheisestä bakerystä maisteluun erilaisia leivonnaisia ja menimme Laurin asunnolle jälkkäreille.
Aika kului siivillä ja pian oli aika lähteä nowonin asemalla ja hypätä klo 18.45 lähtevään Limousine bussiin kohti kenttää. Netissä oli ohjeet, että lipun voi maksaa käteisellä, mutta kuski ei suostunut ottamaan rahaa vastaan, vaan pysähtyi isommalla asemalla, jossa oli mahdollisuus ostaa automaatista liput.
Lentokentällä oli pientä säätöä, kun unohdettiin, että Johannan laukussa on yksi tuliaissytkäri, mikä olisi pitänyt olla käsimatkatavaroissa. Raatikaista huudettiinkin check-inin jälkeen erilliseen huoneeseen, missä laukku avattiin. Tuliainen saatiin kuitenkin mukaan käsimatkatavaroihin ja laukku jatkoi matkaa ruumaan.
23:00 aikoihin kone lähti kohti suomea. Lentoreitti olikin Venäjän alakautta kiertämisen sijaan, pohjoisnavan ylitys. Tästä lentoreitistä jokainen matkustaja sai diplomin muistoksi, että on lentänyt kaikista pohjoisimman lentoreitin.
Koneessa saatiin nukuttua yllättävän hyvin, paikat olivat hyvät tähän tarkoitukseen. Oltiin nimittäin varattu keskiriviltä paikat ja edessä oli väliseinä. Jaloilla jäi todella hyvin tilaa. Mikäs siinä oli työntää jalat suoraksi ja kallistaa penkkiä taakse.
——